Robin Stevens: Arsenic for Tea

Robin Stevens:
Arsenic for Tea
333 s.
Corgi Books 2015
Kirjastosta

Something dreadful has happened to Mr Curtis.

Luin kesäkuun lopulla tämän Wells & Wong Mysteries-sarjan ensimmäisen osan ja tykästyin siihen. Kaksi tyttöetsivää 1930-luvun englantilaisessa sisäoppilaitoksessa? Mistäpä siinä ei pitäisi. Sarja jatkuu tällä Arsenic for Tea-kirjalla, jonka mielestäni voi lukea aika hyvin itsenäisenäkin teoksena. Ensimmäisen osan tapahtumiin viitataan kyllä, mutta ei niin etteikö niitä ymmärtäisi kirjaa lukemattakin.

Tällä kertaa Hazel ja Daisy ovat kevätlomalla Daisyn kotona, Fallingfordin kartanossa. Daisyn syntymäpäivä osuu lomalle ja hänen äitinsä haluaa järjestää kunnon juhlat. Kutsulistalla ovat komea Felix-setä, omituinen Saskia-täti, tyttöjen kotiopettaja Miss Alston, antiikkikauppias Mr Curtis, tyttöjen ystävät Kitty ja Beanie sekä Daisyn veljen ystävä Stephen. Lisäksi tietenkin Daisyn vanhemmat ja isoveli. Syntymäpäivät päättyvät dramaattisesti Mr Curtisin kuolemaan. Daisy ja Hazel päättelevät hetkessä, että mies ei kuollutkaan luonnollista kuolemaa vaan hänet myrkytettiin. Etsiväkaksikon menoa hidastaa se valitettava tosiseikka, että kaikki epäillyt ovat Daisyn perhepiiristä.

Pidin tästä jopa enemmän kuin sarjan ensimmäisestä osasta. Hazel ja Daisy olivat jo tuttuja, ja nyt heihin saatiin lisää syvyyttä. Murha kiepauttaa heidän roolinsa päinvastaisiksi. Aina niin looginen Daisy taistelee kynsin hampain todistusaineistoa vastaan, koska ei kestä ajatusta siitä, että joku hänen perheestään saattaisi olla kylmäverinen murhaaja. Daisya seuraamaan tottunut Hazel joutuu ottamaan ohjat omiin käsiinsä ja esittämään kovapintaisempaa kuin hän tuntee olevansakaan. Tytöt näkevät toisistaan uusia puolia ja joutuvat tarkastelemaan ystävyyttään uudelleen. Mielestäni heidän ystävyytensä olikin kirjan parasta antia. Konfliktit johtuivat kahdesta erilaisesta itsepäisestä persoonallisuudesta, jotka kuitenkin olivat valmiita antamaan periksi silloin kun sillä oli oikeasti väliä.

Toinen asia, josta pidin ja joka oli minusta omalla tavallaan hillittömän hauska, oli perienglantilainen aatelismieli. Saskia-täti kähveltää kaiken mitä ei ole naulattu kiinni, mutta kaikista se on vain pientä eksentrisyyttä. Jatkuvia avioliiton ulkopuolisia suhteita ei olla näkevinäänkään. Mikä ei sovi kunniallisille aatelisille, sitä ei ole olemassakaan. Hazelilla menee hetken aikaa tottua moiseen, mutta Daisysta se on aivan normaalia. Daisyn elämä onkin eräänlaista roolipeliä, jossa hänen on näyteltävä lempeää aatelisneitoa vaikka sisällä kiehuu ja kuohuu.

Tässäkin kirjassa tuotiin esiin Hazelin erilaisuus. Hongkongilainen aasialaistyttö ei mitenkään pysty sulautumaan saumattomasti perienglantilaiseen yhteisöön. Sormea osoitteli eniten juurikin Saskia-täti, jonka teehen minunkin teki välillä mieleni sujauttaa vähän arsenikkia. Onneksi Daisy on kuitenkin aina ystävänsä puolella.

"- - And - goodness, who is this? Daisy - Daisy, dear" she pulled Daisy towards her again and muttered like a foghorn - "there seems to be AN ORIENTAL in your hall,"

She said it as though I were a bear, or a snake.

"I know, Aunt Saskia," said Daisy. "This is my friend, Hazel. I told you about her. She's a guest."

"Really!" gasped Aunt Saskia. "Such goings-on! In my day it would never have been allowed."

 (s. 21)

Onneksi ei olla enää Saskian nuoruudessa. Vallan mainio sarja, suosittelen!

Haasteet:

* Reading Challenge 2016 - 40. a book that's guaranteed to bring you joy [20/40]