keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kerstin Gier: Lupaus (Unien kirjat #1)

Kerstin Gier: Lupaus
(Silber: Das erste Buch der Träume, 2013)
341 s.
Gummerus 2015
Kirjastosta

Koira nuuhki matkalaukkuani.

Tässä oli niin vekkuli kansi, että oli ihan pakko selailla jo senkin vuoksi. Kirjailijan nimi ei ensin sanonut mitään, mutta aikani tätä hypisteltyäni muistin, että Gier on tosiaan kirjoittanut myös Rakkaus ei katso aikaa-trilogian. Se on minulla lukematta, mutta muistan sarjan kauniit kannet. Siinä taidettiin seikkailla aikamatkustuksen parissa, tässä taas sukelletaan unien maailmaan.

Yksi unien näkijöistä on kohta 16-vuotias Liv Silber, joka muuttaa pikkusiskonsa kanssa Lontooseen äitinsä luo. Tyttöjä on vastassa yllätys eli äidin uusi miesystävä ja tämän kaksi lasta, jotka ei niin yllättäen ovat suunnilleen Livin ikäisiä. Perheet muuttavat saman katon alle ja tytöt alkavat käydä ns. paremman väen yläkoulua/lukiota. Siellä Liv törmää ällistyttävän hyvännäköiseen poikajoukkoon (jostain syystä nuorten kirjojen komistukset joko muodostava parvia tai sitten ovat yksinäisiä angstaajia), johon kuuluu myös hänen uusi velipuolikokelaansa. Ja sitten sitä hypelläänkin jo unesta toiseen ja tehdään sopimuksia demonien kanssa.

Kirja saa ison plussan siitä, että siinä ei ole kolmiodraamaa. Ei edes kilpakosijoita. Jee! Joskus sitä on niin vähästä onnellinen... Siltikin minua onnistui ärsyttämään tämä nuorten kirjoille(kin) tyypillinen instarakkaus. Toista ei oikeasti tunneta ollenkaan ja kuitenkin ollaan heti vannomassa ikuista tosi rakkautta kypsässä 15-vuoden iässä. En väitä etteikö noin nuorena voisi kohdata sitä, jonka kanssa elää kuin elääkin onnellisena elämänsä loppuun asti, mutta eiköhän suurin osa kuitenkin tutustu toiseen ensin. Nuorten kirjat tapaavat kaiken lisäksi olla sarjoja, joten aikaa suhteen kehittymiselle löytyisi varmasti. Tämäkin on trilogian ensimmäinen osa. Gierillä olisi ollut kaksi kirjaa aikaa rakentaa romanssia sen sijaan, että kaksi toisilleen tuntematonta nuorta "rakastuu" jo melkein ennen kuin he tietävät toistensa nimet.

No, tuo on loppujen lopuksi sellainen klisee, joka alkaa vaivaamaan minua vain kun alan ajatella sitä. Lupausta lukiessani ohitin sen syvän huokauksen saattelemalla olankohautuksella. Kirja itsessään on vetävästi kirjoitettu ja tykkäsin paljon Livistä ja hänen pikkusiskostaan Miasta. He ovat nokkelia ja hauskoja, ja heissä on paljon samaa ilman, että he ovat toistensa kaksoiskappaleita. Aika uskottavia sisaruksia siis. Poikajoukosta en suuremmin pitänyt, en edes Livin instarakkaudesta. Jos nyt ihan totta puhutaan niin odotin koko ajan hänen olevan kirjan pahis. Sitä se liika salaperäisyys teettää! Pojilla oli hermoja raastava asenne Liviin (joko haluttiin suojella tai sitten vetää väkisin mukaan unimaailmaan), joten oli kiva kun Liv teki aina tasan sen mitä itse tahtoi oli se sitten hyvä idea tai ei.

Jatko-osa meni varaukseen, sen pitäisi muistaakseni ilmestyä vielä tämän vuoden puolella.


Luettu myös mm.: Lukutoukan kulttuuriblogi, Dysphoria, Mustetta paperilla ynnä muut.

Haasteet: 50 kategoriaa - 36. a book set in high school

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti